Rokotus on harvoin este verenluovutukselle –matkailu voi aiheuttaa kuukausien luovutusesteen tautiriskin vuoksi

Verenluovutuksen turvallisuus perustuu sekä luottamukseen että veren tarkkaan tutkimiseen. Tuoreet infektiotartunnat eivät välttämättä näy laboratoriokokeissa, joten luovuttajien huolellinen haastattelu on tärkeää verensiirtoja tarvitsevien potilaiden turvallisuuden kannalta. Jotkut sairaudet ja lääkitykset voivat estää veren luovutuksen kokonaan. Matkustaminen ulkomailla, uusi seksikumppani tai kuumeinen rokotusreaktio aiheuttavat eripituisia esteitä verenluovutukseen. Useimpien rokotteiden jälkeen verenluovutus on mahdollista, vaikka samana päivänä. Maailman verenluovuttajien päivää vietetään 14. kesäkuuta. 

Yleisimmät rokotukset eivät estä verenluovutusta – osa aiheuttaa tilapäisen luovutusesteen

Verenluovuttajan sopivuus varmistetaan aina sähköisellä kyselyllä ja haastattelulla verenluovutuspisteessä. Rokotuskäynnin jälkeen verenluovutus onnistuu yleensä aina – tosin poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi TBE- (punkkirokote), A-hepatiitti-, jäykkäkouristus-kurkkumätä-hinkuyskä-, pneumokokki-, influenssa- ja koronarokotuksen jälkeen ei ole estettä luovuttaa verta millä tahansa aikavälillä.

Hepatiitti B -rokote vaikeuttaa tilapäisesti hepatiitti-B viruksen seulomista verenluovuttajilta, jonka takia B-hepatiitti- ja A+B-yhdistelmärokotteen jälkeen on neljän viikon luovutuskielto. Riskiä veren vastaanottajalle rokotuksesta ei koidu.

Osa rokotteista sisältää eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia. Nämä rokotteet aiheuttavat neljän viikon tilapäisen esteen verenluovutukselle mahdollisen tartuntariskin vuoksi. Tällaisia rokotteita ovat esimerkiksi vesirokko-, MPR- (tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko), dengue- ja keltakuumerokotteet.

Mahdolliset rokotteiden aiheuttamat reaktiot, kuten kova särky, kuume tai ihottuma, aiheuttavat kahden vuorokauden luovutusesteen oireiden päättymisestä lukien. 

Matkustaminen vaikuttaa verenluovutukseen – Thaimaan matka voi aiheuttaa pitkän luovutusesteen

Matkailijan riski saada eksoottisia, suomalaisille vieraita infektiotauteja kasvaa, mitä pidempään ulkomailla oleskelee ja mitä kaukaisempiin kohteisiin matkustaa. Matkailu voi aiheuttaa tautiriskin verivalmisteen saajalle, vaikka luovuttaja itse olisikin oireeton tai vähäoireinen. Esimerkiksi malaria voi potentiaalisesti tarttua verensiirron yhteydessä ja tämän vuoksi matkustaminen malaria-alueella aiheuttaa pitkän luovutusesteen. Matkan jälkeen voi tulla yllätyksenä, että verenluovutus ei onnistukaan. Esimerkiksi Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan matkan jälkeen luovutuseste voi olla 28 vrk–6 kk riippuen matkan pituudesta ja siitä, onko matkalla oltu myös malaria-alueella.

– Verenluovuttajien aktiivisuudesta ja vapaaehtoisesta hakeutumisesta luovuttajaksi hyötyy yli 200 000 sairasta potilasta vuosittain. Rokotemaailmassa on sanottu, että rokotteet eivät pelasta yhtään ihmishenkeä, mutta rokottaminen pelastaa miljoonia. Verenluovutukseen pätee sama asia – ajatus luovuttamisesta ei vielä suuresti auta, mutta jo yhden veriyksikön konkreettinen luovuttaminen antaa kriittisen avun monelle potilaalle. Kannustan lämpimästi kaikkia itsensä terveeksi tuntevia harkitsemaan verenluovutusta. Jälkivaikutuksena on yleensä vain hyvä mieli ja vaarana lähinnä koukkuun jääminen verenluovutuksen suhteen, kertoo Rokotepalvelun vastaava lääkäri Jukka Vakkila. 

Lue lisää: