Krooniset sairaudet ja rokottaminen

Krooniset sairaudet tai niiden hoidot yleisesti ottaen muodostavat vain harvoin esteen rokottamiselle. Päinvastoin, monelle potilaalle voidaan rokottamista sopivassa sairauden tai hoidon vaiheessa pitää suositeltavana. Potilaan oma lääkäri on tavallisesti paras asiantuntija rokottamisen järkevyyden ja sopivan hetken suhteen. Alla on tuotu esille yleisiä periaatteita erilaisista sairauksista ja niiden vaikutuksista rokottamiseen ja rokotteiden tehoon.

Atooppiset potilaat saavat herkästi komplikaatioita vesirokosta ja vesirokkorokotteen antaminen tälle potilasryhmälle on hyvin suositeltavaa.

Krooniset sairaudet kuten syöpä ja munuaissairaudet altistavat potilaan invasiivisille pneumokokkitaudeille. Näiden potilaiden suojaaminen pneumokokkirokotteella on hyvin perusteltua ja suositeltavaa.

Rokotemuodon vaikutus kroonisissa sairauksissa. Rokotteet, jotka koostuvat elottomista partikkeleista ovat yleensä turvallisia kaikille potilaille. Ongelma on, että sairauden/hoidon tietyissä vaiheissa niiden teho voi jäädä huonoksi eikä niitä siksi tule antaa ilman kunnollista harkintaa. Elävät virusrokotteet ovat sen sijaan selvästi vasta-aiheisia joissakin sairauksissa tai tilanteissa. Pelkona on, että sairauden tai hoidon aiheuttama puutteellinen immuunivaste antaa heikennetylle rokotevirukselle mahdollisuuden levitä ja lisääntyä valtoimenaan potilaassa ja aiheuttaa lopulta oireisen taudin. Elävien virusrokotteiden käyttäminen kroonisesti sairailla potilailla tulee tehdä vain huolellisen harkinnan jälkeen.

Autoimmuunitaudit eivät ole vasta-aihe rokottamiselle. Ongelmaksi saattaa muodostua tämän ryhmän tautien hoidossa käytetyt lääkkeet, kuten steroidit ja gammaglobuliini-hoito. Väärä ajoitus hoidon suhteen voi heikentää rokotevastetta.

Verenvuototaudeissa rokotteet sinänsä eivät ole ongelma, mutta pistokset aiheuttavat lihaskudoksen sisäistä vuotoa. Pistoskohdan painaminen normaalia pidempään sideharson avulla vähentää pistoksen jälkeistä vuotoa. Verenvuototauteihin kuuluvat mm hemofiliat ja eri syistä johtuvat matalat tromobosyyttiarvot.

Syöpätaudeissa rokotteita voidaan antaa hoitojen välissä soluarvojen ollessa kunnossa. Elävien heikennettyjen virusrokotteiden suhteen tulee kuitenkin olla varovainen, mutta esim. vesirokkorokotus on osoittautunut turvalliseksi ja suorastaan suositeltavaksi rokotteeksi taudin remissiovaiheessa.

Elinsiirtopotilaat muodostavat rokottamisessa oman erityisryhmän. Kantasolusiirteen saaneet menettävät aikaisemman immuniteetin kokonaan ja tarvitsevat koko rokotusohjelman uusimisen immuunisysteemin toivuttua. Muut elinsiirtopotilaat säilyttävät immunologisen muistinsa ja rokotusohjelman täydellinen uusiminen ei ole tarpeen. Elinsiirron jälkeen käytetään kuitenkin immuunijärjestelmää hillitsevää/sammuttavaa lääkitystä ja rokottaminen tässä vaiheessa voi olla tehotonta tai elävien heikennettyjen virusrokotteiden osalta jopa vasta-aiheista.

Immunoglobuliinihoidossa olevat potilaat, joihin kuuluvat monet autoimmuunitauteja sairastavat potilaat, kuten AIHA-potilaat ja ITP-potilaat ja immuunivajaavuuspotilaat. Väärä ajoitus hoidon ja rokotteen suhteen saattaa tehdä rokotteesta tehottoman. Pääsäntö on, että rokotteet annetaan mieluiten 2 viikkoa ennen immunoglobuliinihoitoa. Immunoglobuliinihoidon jälkeen suositeltava väli ennen uutta rokotusta voi olla useita kuukausia.