Papilloomavirus- rokotteet

Kohdunkaulan syövän liittyminen ihmisen papillomavirukseen (human papillomavirus, HPV) on tutkimuksissa erittäin hyvin osoitettu. HPV:n on osoitettu olevan mukana syövissä yli 99 %:ssa tapauksista. HPV-viruksia tunnetaan lukuisia eri alatyyppejä. Suurin osa alatyypeistä on sellaisia, että ne eivät pysty aiheuttamaan ihosyylää vaikeampaa tautia. Kuitenkin ennen muuta HPV16 ja HPV18 alatyypit ovat vaarallisia ja aiheuttavat yhdessä noin 70 % kohdunkaulan syövistä ja yhdessä kahden lähisukuisen viruksen eli HPV31 ja HPV45 kanssa ne ovat vastuussa noin 80 % kohdunkaulan syövistä.

HPV aiheuttaa muitakin syöpiä kuin kohdunkaulan syöpää. Suuri osa peräaukon alueen syövistä ja nielun alueen syövistä sekä muista pään ja kaulan alueen syövistä aiheutuu vaarallisista HPV alatyypeistä.

HPV virukset ovat erittäin yleisiä väestössä ja kohdunkaulan syöpä on sen vuoksi toiseksi tavallisin syöpä naisilla niissä maissa joissa laajamittaiset PAPA-seulonnat eivät ole toteutuneet. Seulontatutkimuksissa HPV-infektio on osoitettavissa samanaikaisesti noin 30 - 40 %:lla aikuisista naisista ja elämänaikainen riski sairastua HPV-infektioon on yhdellä naisella noin 80 %. Tarttumisriskiä pystyy merkittävästi pienentämään seksikumppaneiden vähäisellä määrällä, tupakoimattomuudella, kondominkäytöllä ja tietenkin pidättäytymällä yhdynnöistä. HPV:n tarttumisriskiä ei voi pienentää käymällä säännöllisesti PAPA-seulonnassa tai gynekologin tarkastuksissa! HPV:n aiheuttamilta komplikaatioilta voi sen sijaan osittain suojatua PAPA-seulontojen ja gynekologin tarkastusten avulla.

HPV:n aiheuttamat infektiot hiipuvat itsestään noin 90 %:ssa tapauksista. 10 %:lla infektio kuitenkin kroonistuu ja ajan kanssa aiheuttaa PAPA-seulonnassa havaittavia muutoksia kohdunkaulan limakalvolla. Muutosten ollessa lieviä, potilaalle lähetetään asiasta tieto kotiin ja pyydetään myöhemmin uuteen seurantatutkimukseen. Mikäli seurannassa ja uusissa näytteissä tilanne etenee vaikeammaksi, niin päädytään kirurgiseen toimenpiteeseen kohdunkaulan alueella. Tällä toimintatavalla pystytään kohdunkaulan syöpätapaukset pitämään lukumääräisesti pienenä niissä maissa, joissa seulonnat toimivat kattavasti. Ongelmana on kuitenkin, että 1) seulontaan osallistuvien naisten määrä on ollut laskussa, 2) seulontaan eivät osallistu ne naiset,  jotka sitä eniten tarvitsisivat, 3) seulonta ei ole virheetöntä, huomaamatta jää edenneitä muutoksia ja toisaalta paljon huolta aiheutuu potilaille väärin tulkituista viattomista näytteistä, 4) seulontanäytteiden lukumäärät ovat suuria ja 5) patologisista seulontalöydöksistä aiheutuvien toimenpiteiden määrä on myös suuri. Julkisella puolella tehdään Suomessa vuosittain yli 10 000 tähystystoimenpidettä ja 2700 kirurgista operaatiota kohdunkaulan alueelle PAPA-seulonnassa havaittujen löydösten perusteella.

Kohdunkaulan syöpä on toisin kuin muut syövät ennen muuta nuorten aktiivisessa iässä olevien naisten sairaus. Tautitapausten huippu on 30 -40 vuotiailla naisilla. Jos tartunta on saatu hieman ennen 20 vuoden ikää, niin kroonistunut kohdunkaulan HPV-infektio on edennyt syöväksi noin 10 - 20 vuoden aikana.

Markkinoilla on kaksi HPV rokotevalmistetta ja kummatkin ovat laajoissa ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa osoittautuneet tehokkaiksi estämään vaarallisten HPV alatyyppien aiheuttamia syövän kehittymiselle tyypillisiä solumuutoksia kohdunkaulan alueella. Varsinaisen syövän suhteen näyttöä estosta ei vielä ole olemassa, eikä tätä tietoa saadakaan ennen kuin 15 - 30 vuoden kuluttua, jolloin on kulunut riittävän pitkä aika nyt alkaneiden HPV infektioiden kehittymisen vertailemiseksi rokottamattomilla ja rokotetuilla naisilla. Rokotteisiin liittyvät sivuvaikutukset ovat olleet vähäisiä, eikä vaikeita sivuvaikutuksia ole esiintynyt enempää kuin tutkimuksissa mukana olleissa "valerokotteissa". Kummassakin rokotevalmisteessa rokoteaines on viruksen kaltainen partikkeli, joka ei itsessään ole infektiivinen tai syöpää aiheuttava. Rokotteet ovat olleet turvallisia ja tehokkaita kaikenikäisille testatuille naisille ja rokotevaste ei ole riippunut siitä, onko henkilöllä jo ollut aiempi HPV-tartunta vai ei.

Rokotteet ovat tehokkaita ainoastaan HPV-infektion estämisessä, niillä ei näyttäisi olevan vaikutusta jo olemassa olevan infektion kulkuun. Niillä ei myöskään ole vaikutusta syövän etenemiseen.

Perusrokotussarjaan kuuluu kummallakin rokotteella 3 rokotetta, jotka annetaan 6 kk aikana. Suojan kestosta ei toistaiseksi ole tarkkaa tietoa, mutta vasta-ainetasot ovat tähänastisella seuranta-ajalla pysyneet korkealla ja tehosterokotteiden tarvetta ei vielä ole ilmaantunut.

Kenelle rokotteet sopivat? Koska HPV tarttuu ennen muuta suojaamattoman seksin yhteydessä ja koska seksuaalinen aktiviteetti alkaa 25 %:lla nuorista jo 14 v. iässä, tulisi HPV rokotteet olla annettuna mieluiten jo ennen 14 vuoden ikää. Toisaalta ei ole poissuljettua, etteikö rokotetta kannattaisi ottaa vanhemmallakin iällä. Koska useimmat infektiot laantuvat itsestään ja koska rokotteen antama suoja uusia tartuntoja vastaan on tehokas niilläkin joilla jo on ollut tai on parhaillaan HPV-infektio ei HPV-negatiivisuus tai seksuaalinen kokemattomuus ole missään mielessä edellytys rokottamisen järkevyydelle. Rokotteen ottamalla suojaa itsensä mahdollisilta tulevilta vaarallisilta HPV alatyyppi-infektioilta rokotettavan iästä riippumatta. Rokotteet suojaavat molemmat sukupuolet tartunnoilta ja miesten rokottaminen katkaisee tehokkaasti tartuntojen leviämisen. Syöpäriski miehillä HPV infektiosta on oleellisesti alhaisempi kuin naisilla, mutta ei olematon - HPV aiheuttaa penissyöpää, peräaukon syöpää ja nielun alueen syöpiä.

Perusrokotussarjaan kuuluu 3 rokotetta, jotka annetaan 6 kk aikana. Suojan kestosta ei toistaiseksi ole tarkkaa tietoa, mutta vasta-ainetasot ovat tähänastisella seuranta-ajalla (6.4 vuotta) pysyneet korkealla ja tehosterokotteiden tarvetta ei vielä ole ilmaantunut.