Keltakuumeen oireet vaihtelevat lievistä hengenvaarallisiin. Tavallisimmat ensioireet ovat flunssankaltaisia, kuten kuumetta, heikotusta, pahoinvointia, lihas- ja päänsärkyä. Suurin osa paranee täysin näiden lievien oireiden jälkeen. Tilapäisen paranemisen jälkeen noin yhdelle seitsemästä kehittyy toinen, vakavampi vaihe, johon kuuluu korkea kuume, ihon ja silmien keltaisuus, monielinvaurio, verenvuotoa ja shokki. Keltakuumeeseen ei ole parannuskeinoa ja hoito on oireenmukaista. Vakavan tautimuodon saaneista 30-60% kuolee. Aika tartunnasta ensioireisiin on noin 3-6 päivää.
Keltakuumeen esiintyvyys
Keltakuumetta esiintyy trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja osassa Väli- ja Etelä-Amerikkaa. Tautia ei ole Aasiassa. Sairastumisriskiin vaikuttaa myös vuodenaika matkakohteessa. Etelä-Amerikassa riski on kymmenen kertaa pienempi kuin Afrikassa, mutta epidemiatilanteet vaihtelevat ja muuttuvat ajan kanssa. Matkailijan terveysoppaasta löytyy karttaesitys keltakuumeen tartuntavaaran alueista. Keltakuumevirus leviää tartunnan saaneen hyttysen välityksellä pääasiassa päiväsaikaan. Tartunnan riskiä voi rokotuksen lisäksi vähentää suojautumalla hyttysiltä tartunta-alueella mm. hyttyskarkotteilla, peittävillä vaatteilla ja hyttysverkolla.
